Olisihan se varmaan ihan hyvä tätäkin hieman päivitellä..

Kauan on mennyt. Kirjoitustahti ei ihan ollut sitä mitä itseltäni odotin :)

Palataan hieman vuoteen 2009 ja tammikuuhun. Silloinen laivareissu ruotsiin ja sieltä alkaneet univaikeudet. Onhan se hieman hämmentävää kun unen saanti kestää kolmesta
neljään tuntia. Tätä menin silloin lääkärille itkemään. Ei minulla silloin edes ollut mitään masennukseen viittaavia oireita. Ei pahemmin edes ahdistanut. Kuitenki lääkäri
määräsi heti masennuslääkkeitä, okei, saatoinhan hieman sanoa, että alkaa tuossa rinnan päällä tuntumaan kun ei saa nukutuksi. Näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin jännää
kuinka helposti niitä masennuslääkkeitä nykyään annetaan. Olisin ehkä voinut toivoa jotain mirtazapinen tyylistä pilleriä, jotta saisin nukutuksi.

No eihän masennuslääkkeet, tässä tapauksessa sertralin mihinkään unen saantiin vaikuta. Itseasiassa kun sertraliinia muutaman kuukauden, alkoi minun vointini huonontua!
Nämä itsemurha-ajatukset ja saamattomuus alkoi tulla esille siellä huhti-toukokuussa. Jälkiviisaus on aina paras viisaus, mutta olen alkanut miettiä, että aiheuttiko tuo
sertralin minulle tämän masennuksen. On tapauksia joissa masennuslääke antaa potilaalle masennuksen ja aika moni on jopa itsensä tappanut sen seurauksena.

Ei sitä ennenvanhaan ollut mitään "lääkkeitä", unettomuudet ym hoidettiin luonnollisin keinoin / lääkkein. Suklaa ja Banaani nostavat serotoniini tasoja, liikunta ehkäisee
kaikkia sairauksia. Liikunta myös parantaa sairauksia, mikäli ei ole aikaisemmin pahemmin harrastellut. Nämä ahdistus ja pistelykohtaukset on vain pakko oppia käsittelemään
oman pään sisällä. Se on pelkoa, ja tässä tapauksessa pelko täytyy kohdata. Kun kohtaat pelkosi ja voitat sen, et varmasti tiedä mitään niin yhtä hyvää tunnetta! Kaikenlisäksi
saatat jopa parantua vaivastasi.

Tällä hetkellä minulla on sairaslomaa tämän kuun loppuun asti, ja varmasti se jatkuisi ja jatkaisin lääkkeiden syöntiä ellen olisi parisen viikkoa sitten törmännyt tähän videoon.

http://video.google.com/videoplay?docid=9083404572198377643#

Tämä kertoo aikalailla kaiken näistä ns. lääkkeistä. Kukaan ei tiedä mitä haittoja näistä on pitkällä aikavälillä. Joitain lääkkeitä ei ole kuin testattu max 8 viikkoa!
Uskoo ken tahtoo tuohon videoon, mutta ainakin minun silmäni se avasi. Katsoin videon ja yksinkertaisesti päätin, että nyt riittää. Nämä ns. lääkkeet jotka olivat tehneet minusta
täysin tunteettoman ja kylmän ihmisen. Lääkkeet jotka lihottivat minua vuoden aikana 30kg. Miksi edes syön niitä?

Aivan, minulle riitti. Tuon videon jälkeen päätin, että en ota enää yhtään ainutta pilleriä. Tein jotain mitä ei saisi tehdä. Lopettaa lääkkeiden ottoa kuin seinään. Tiedostan riskit
ja olen valmis elämään niiden kanssa. Nyt reilu viikko lopettamisen jälkeen, paino on tippunut melkein 4kg ihan itsestään. Olen iloinen, kykenen taas tuntemaan iloa. Kun herään, en
ole enää kiukkuinen, ei enää tunnu siltä kun eläisi toisessa maailmassa. Pystyn keskittymään asioihin aivan erilailla. Kun söin pillereitä jopa 45min pituisen tv-sarjan jakson katsominen
oli tuskaa. Oli pakko tehdä kahta kolmea asiaa kerralla. Ihan järkyttävää. Nyt pystyn tekemään ihan mitä tahdon. Toissa iltana tein 8h putkeen musiikkia, ja ihan vain pelkkää musiikkia!
En surffannu, en tehny kolmea asiaa kerralla, kerrassaan ihana tunne!

Vieroitusoireet ovat olleen suht neutraaleja aina eiliseen asti. Eilen ja tänään on pukannut oikein kunnolla kylmää tuskanhikeä. Välillä hieman huimaa. Hyvin näiden kanssa pystyy elämään
nämä pari päivää. Silloin 2008 kun viimeksi ajoin lääkkeet ihan lääkärin ohjeiden mukaan alas, olivat nämä sivuoireet aika samanlaiset. Tämä tuskanhiki ja huimaus kestää sen kolmesta
viiteen päivään, eli vielä olisi pari pvä jäljellä.


En edes muista koska viimeksi olisi tuntunut näin hyvälle. En näe enää mitään ihme unia missä seikkailisin roope-ankan kanssa aarteen metsästyksessä. Emmä löydä enää sanoja, tuntuu vaan
niin hyvälle. Elämä alkaa maistua vaikka henk.koht. asiat ovatkin nyt päin persettä, mutta silti! Keskittyminen jopa 8h ajaksi musiikin tekoon on jotain mistä olen jo vuoden haaveillu.
Jospa nyt saisi tehtyä biisejä valmiiksi asti, ainakin tahti on ihan hyvä. Kolmena viime pvä en ole tehnyt mitään muuta kuin musiikkia.

Trance biisin perinteinen kesto on 7-8min joka koostuu; 2:30 introa, 0:30-01:00 melodiaan laskua, 01:00-02:00 suvantoa, siitä melodia rumpujen kanssa sen 02:00 ja siitä sitten vielä
outroa 01:00 verran. Nyt mulla on takana 3min intro, vähä yli minuutin suvanto ja siitä melodiaan. Vielä pitäisi joku kakkosmelodia keksiä ja sitten tehdä outroa ja biisi olisi valmis!
Jos söisin pillereitä tämmöinen urakka olisi vienyt minulta ainakin kk päivät. Keskittymiskyky kuin on ihmeellinen asia.

Kaikki kaikessa, menin lääkäriin valittamaan unen puutetta, sain masennuslääkkeitä joista sain itse masennuksen. Yksi asia on varma, mikäli koen vielä univaikeuksia tai ahdistusta, etsin
siihen lääkkeitä luonnosta! En tule enää koskaan koskemaan yhteenkään masennus tai nukahtamislääkkeeseen, se on varma.

Ahdistuksista ja paniikkityyppiset ihmiset, niinkuin minä, välttäkää kahvia, eli kofeiinia kaikessa muodossa. Coca-cola, energia juomat jne. Kofeiini on se pahin kohtausten laukaisija.
Juokaa 2-3 litraa vettä päivässä, jotta elimistö pystyy poistamaan kaikki turhat kuona-aineet kropasta. Syökää banaani päivässä, suklaata silloin tällöin. Mielialan nostattajia.
Liika suklaansyönti aiheuttaa myös kohtauskia, joten kohtuudella sitä. Muistakaa liikkua. Itse aloitan aktiivisen liikunnan heti kun paino vähän laskee, ei meinaa polvet ja nivelet kestä.

Tuskanhikeä pukkaa, ei voi mitään. Tämä on vain kestettävä ja kyllähän se helpottaa kun tietää, että tämä kohta loppuu. Hammaskin olisi kipeä. Perkeleen viisaudenhammas. Pitäisi käydä
poistattamassa. Kunnalliseen en mene kun tekevät niin paskaa työtä, Oraliin olisi kiva mennä, mutta se hampaan poisto maksaa sen 70-90€. Tiedä mitä se hintaluokka nykyään on..

Kunnallisella pistävät aina miljoona puudutuspiikkiä ja repivät niin, että pää lähtee irti! Eikä takeita ole siitä, että saavat edes hampaan irti! Kokemusta löytyy. Oraliin ku menet, se on
tasan yksi puudutuspiikki, ja 10-20 sekunttia ja hammas on irti. Näin sen olla pitää. Hinta vain on suolainen, mutta eikö se niin ole, että laatu maksaa :)

Nyt on pakko mennä yrittää nukkuu vaikka ei kyllä väsytä sitten yhtään..

Näin on se laihdutus lähtenyt liikkeelle. Sunnuntaina paino oli 102,4 ja tänään se oli 99.4. Vettä paljon, ananasta, mustikkasoppaa ja pinaattilettuja. Paljon ruisleipää ja fitness muroja. Kummasti on alkanut kadota sellainen jatkuva turvotus. Olen pyrkinyt jättämään melkein kaiken sokerin ja suolan pois. Sokeria olen syönyt jogurtin muodossa.

Hieman yllätyksenä on tullut se, että Minun ei ole laisinkaan tehnyt mieli mitään hyvää. Tämä minua suuresti ihmetyttää. Ja vaikka tekisin, en söisi tippaakaan. Näin on paljon parempi. Huomiseksi Minulle on ristoranten tonnopizza. Siitä sitten saakin suolaa viikon edestä. Kaloreita siinä ei onneksi ole kuin vähä alle 800. Jos en nyt kovin väärin muista. Jopa maksalaatikossa on enemmän kaloreita! Pitää myös muistaa itseään hemmoitella välillä. Liian tiukka kuri johtaa usein ahmimiseen ja joillakin laihdutuskuuri saatta loppua seinään.

Tästä kaksi viikkoa eteenpäin niin tavoite on olla 95kg. Sen jälkeen alan hiljalleen aloittamaan fyysisen treenin. Vatsoja, punnerruksia jne. Mietin, että kun ollaan 90kg tienoilla niin voisi käydä salissa. Jos löytyy vain motivaatiota. Kovasti on alkanut mieli harrastaa fudista. En kylläkään ole koskenut palloon todella moneen vuoteen. Jos ensi kesäksi pääsisi siihen kuntoon, että jaksaa juosta 90min väsymättä. Se olisi kivaa.

Tänään alkoi flunssa. Kun heräsin niin oli tosi paska olo. Juuri sellainen välimaasto. Välillä on lämpöä, kurkkua kipiä ja voimaton olo. Sitten välistä saattaa olla hetken aikaa kaikki ok. Tiesin kyllä jo eilen, että kohta tulee flunssa kun menny jo parin päivän ajan inhottavia kylmiä aaltoja pitkin kroppaa.

En ole nyt kolmeen päivään ottanu mirtazapinea, koska koen sen aiheuttavan minulle, ei niin syvää unta. Tuntuu kuin ei olisi nukkunut ollenkaan. Nyt on kolme päivää menny ihan ok. Välillä unen saanti kestää ikuisuuden, mutta kai se siitä. Eipä ainakaan ole pyöriny rahahuolet ym paskat päässä mitä normaalisti pyörii.

Surullinen ole yhä, tänään koitin vähän helliä toista, mutta eipä se lämminny.. Myöhemmin kysyin, että josko olisi tullu minun kanssa yhdessä suihkuun, niin ei tullu.. Meni vaikeaksi, näki ihan selvästi ettei toinen halua. Jospa sillä on joku toinen? Jos olisi, niin eipä haittais.. Saisinpa "syyn" erota.. Kun nykyisellään olen aivan liian heikko tekemään sitä. Enkä kyllä pärjäisi taloudellisesti mitenkään.

Täytyy tunnustaa, että alkaa pikku hiljaa todellaki vituttaa tämä kotona olo. Ei ole tehnyt mieli tehdä musiikkia kolmeen viikkoon, en keksi enää mitään tekemistä. Koko elämältä on sisältö kadoksissa. Usein kun menen nukkumaan, toivon, että saisin toisen mahdollisuuden. Mahdollisuuden aloittaa kaiken alusta. Sillä nyt olen isompi ja fiksumpi. Tekisin paljon asioita toisenlailla.. Toivossa on hyvä elää, vai mitä se lapamato sanoikaan?

Enpä nyt tiedä. Moneen päivään ei ole ollut minkäälaista juoksu aivoissa. Ei mitään ideoita, ei yhtään mitään. Normaalisti tykkään kirjoittaa pitkään, mutta nykyään ei vaa aivoissa juokse yhtää mitään. Ei synny teksiä, ei musiikkia, ei yhtään mitään. On joku henkinen lukko varmaa päällä.. Ei voi tietää???

Kovin alkaa illat jo olemaan pimeitä. Koiran kanssa käytiin tunti sitten ulkona. On meillä sitten ihana poika. Todella rohkea ja  itsepäinen kun mikä. Kaikki, siis ihan kaikki ovat kehuneet häntä kovin uteliaaksi ja rohkeaksi tapaukseksi. Eläinlääkärissäki ollaan käyty muutaman kerran, eikä pientäkää ininää. Täytyy siis olla sopivan tiukka, ettei poika ala luulemaan itseään talon herraksi.

Tänään se alkoi! Askel paljon parempaa elämää. Olen syönyt tänää kutakuinki 1500-1600 kaloria. Juonut litran mustikkakeittoa, sokeroimatonta tietenki ja noin kolme litraa vettä. Banaania ja ananasta. Varmaa jokusen 8 kertaa käyny tänää pissillä! Puhdistuupa kroppa kuona-aineista. Pyrin syömään kolmen tunnin välein. Se on aika optimaalinen aikaväli. Ei saa kroppa mennä säästöliekille.

Tänään on paniikkihäiriö oireet tullu aika voimakkaasti esiin. Jatkuvaa levottomuutta. Jalat vipattaa viimeistä päivää ja tuntuu ettei pysty yhtää rauhoittua. Hiukan kuin olisi hukassa. Tiedä miten olla tai mitä tehdä. Oon vaan katsonu leffan, parit jaksot x-filesiä ja siinä sivussa pelailla football manager peliä. On muuten hyvä peli! Odotan innolla 2010 versiota jonka pitäisi tulla parin kuukauden päästä.

Pojan kanssa olen kanssa leikkiny, mietin, että leikinkö liian rajusti kun poika tuntuu olevan aina kovin loppu leikkien päädyttyä. No, kai noi pennut vetää zetoria kalloon muutenki aika lahjakkaasti. Tuossa se nytkin näkee jotain unia kun jalat vipattaa ja pieniä inahduksia kuuluu aina välistä.

Ei varmasti ole jäänyt epäselväksi se, että en ole tällä hetkellä onnellinen, en sitten yhtään. Kun elän parisuhteessa, annan siihen kaikkeni. Otan hyvin toisen huomioon, annan rakkautta ja jaan huomiota. Mutta entä kun toinen osapuoli on kuin suomalainen mies? Kylmä tunteiltaan, ei osaa näyttää niitä, eikä puhua. Vaikka kuinka paljon rakastaisi toista, mut jos et saa rakkaudellesi vastakaikua, kuolee se pikku hiljaa pois..

Se mitä itse annan ja mitä toiselta odotan eivät vain täsmää. Kun toinen on täysin sulkeutunut, ei puhu eikä pussaa. Ei ole avoin uusille asioille. Ei osaa tehdä aloitetta missään asiassa, ei etenkää seksin suhteen. Miten tähän pitäisi suhtautua? Puhuminen ei ole tuottanut yhtään mitään tulosta näinä seitsemänä vuotena. Ainakin olen antanut aikaa ja tilaa.. Kasvaa henkisesti jne, mutta eipä se ole auttanut. Toinen vain sanoo takaisin "Tälläinen minä olen, ota tai jätä"

Nojoo.. Kai niitä ongelmia on kaikilla.. Itse vain haluaisin naisen joka osais tehdä aloitteen, eikä pelkää uusia asioita. Osaa näyttää tunteessa. Näyttää Minulle, että olen haluttu. Pyydän kai liikaa? Täytyy taas todeta kuinka sitä nuorena on tyhmä ja sokea. Kuvitellu kaikkea omaa. Ei se elämä niin mene, ei todellakaan. Vaikka en pettämistä hyväksy tippaakaan, alan pikku hiljaa ymmärtää miksi sitä tehdään. Tai mikä siihen ajaa. Vaikka itse olen ollut täysin uskollinen näinä seitsemänä vuotena ja minun mottoni on ollut, että koskaan en petä ketään.

Jos joku tulisi kysymään Minua ulos, niin en tiedä mitä vastaisin. Olenko muuttunut ihmisenä, vai olenko vain realisti? Tai jotain.. Tosiaan, ei kyllä kukaan minua ulos tule kysymään :D ei pelkoa ei.. No joo..

Huomenna pääsee taas Ellan luokse. Purkamaan tuntemuksiaan ja pahaa oloa. Sitä tässä ollaanki odotettu! Jees poks.. Kattellaan taas myöhemmin. En jaksa lukea läpi, jos kirjoitusvirheet häiritsevät niin oma on häpees.

Viime kirjoituksesta onkin kulunut melkein kuukausi. Niin se aika menee. Yksinkertaisesti en vain ole jaksanut kirjoittaa. Tuskinpa kukaan edes on "kaivannu".

Tässä ollut taas odottelua.. Nään oman lääkärin vasta 15.9 ja nyt alkavan tiistaina pääsen takaisin juttelemaan, kun psykologini palaa lomilta. Hyvin huomasi heti kuinka vointi lähti laskuun kun jäi nämä psykologi ja lääkäri käynnit välistä.

Jouduin välissä käymään työterveyshuollossa, sieltä sain lisää sairaslomaa ja b-lausonnon. Ei ole minun työkyvyttömyys hakemuksestakaan mitään kuulunut.. Saas nähdä saanko koskaan rahaa mistään. Hieman huolestuttaakin tämä tilanne. En saa unta mirtazapinesta huolimatta. Jännä lääke kyllä. Joskus vetää tajun kankaalle ihan 15min, joskus taas ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Tämäkös on persiistä.

Ei tässä mitään.. Paino senkun vain nousee. Varmaan yli 100kg olen jo. En tiedä miten olisi.. Äsken päätinki, että on pakko alkaa katsomaan mitä suuhunsa pistään. Olenkin innostunut juomaan mustikkakeittoa paljon viime aikoina. Koska omaan vahvan ja pitkän urheilutaustan, tiedän mitä laihduttamiseen ym vaaditaan. Vaikka itseluottamus on miinus sata tällä hetkellä, tiedän, että pystyn koska tahansa laihduttamaan jos vain niin OIKEASTI tahdon.

Tähän asti olenki ollut, että mitä väliä? Vaikka syön pizzan tai kebabin. Karkkia tai suklaata.. Tuossa Katjalle jo sanoin, että ei ole mitään "syytä" miksi laihduttaa, johon hän tokaisi, että entäs ihan itsesi vuoksi? Niinpä.. Aika yksinkertaista.

Huomenna alkaa taas uusi viikko, ja minulla alkaa uusi elämä. Näin olen päättänyt. Tavoittelen syyskuun aikana viiden kilon pudotusta, jonka jälkeen aloitan fyysisen harjoittelun. Tavoite on selvä, minus -20kg vuoden loppuun mennessä. Tavoite on myös olla Tammikuussa työkykyinen. Tällä hetkellä olen noin 20% kunnossa.

Jos kaksi kuukautta sitten olin -100% työkykyinen, niin jotain parannusta on sentään tapahtunut. Nykyään saan vietiä astiat koneeseen, roskat roskiin ja jopa imuroitua. Siitä huolimatta nämä asiat ovat taas viime päivinä alkanut tuntua aika ärsyttäviltä, muttei kuintenkaan ylitsepääsemättömiltä. Tästä olenkin huolissani. Ensiki lähti vointi hyvään nousuun ja nyt on taas ilmassa laskun merkkejä. Onneksi pääsen tiistaina Ellan luokse.

Yritinkin jo työterveyslääkärilleni ehdottaa, että vaihdettaisiin takaisin optipaarin koska lääkkeenä se toimi hyvin, mutta sen sivuvaikutukset olivat sitten pahemmat. Ja juurikin näistä sivuvaikutusten takia siitä lääkkeestä luovuttiin. Nyt uskoisin, että siitä voisi olla apua, ja sivuvaikutuksille haistatan vaan veet.

Tähän hän ei kuitenkaa suostunut, vaan ehdotti odottaa oman lääkirini vastaanottoaikaa. Muuten kiva, mutta kun siihen on taas paljon aikaa.. Lisää odotusta taas.

Olen saanut jotain tuntemuksia takaisin, mm seksin suhteen. On alkanut taas vähän kiinnostaa, mutta valitettavasti ei kyllä koske tuota omaa puolisoani. Viimeksi kun ellan kanssa nähtiin, niin hän jo silloin kyseli, että johtuukohan minun masennus ym tästä. Olenkin miettinyt sitä, ja nyt viime aikoina yhä enemmän ja enemmän tämä yhdessä elo on alkanut ahdistamaan. Tämä näkyy molemmin puolisena tiuskimisena, ja muutenkin on hermot paljon enemmän pinnassa.

Jännä paikka kyllä.. En oikein tiedä miten olisi tai mitä tehdä. Jos vain pärjäisin taloudellisesti, niin varmaan muuttaisin yksin asumaan. Tätä olenkin harmitellut nyt viime ajat aika paljon.. Asiat on huonosti, todella huonosti.. Kuka minut enää huolisi? Muutenkin ihmetyttää se, että koska tahdon kaikille vain pelkkää hyvää, niin itse joutuu kuitenki kokemaan paljon paskaa. Pitäisi kai itse olla se paska, jotta asiat menisivät hyvin, tai jotain.. plaplaa..

Jännää on myös huomata kuinka tää mun mieliala elää ihan omaa elämää. Jokin verran se on nyt parantunut, mutta arvaas kun tulee jokin este / huono uutinen / vääryys ni ne tuntuvat suunnilleen maailmanlopulta. Yksikin kerta Suvi ei tuonu mulle karkkia kaupasta ni tuntui kuin maailma loppuu siihen :D Ei niinku mitään järkeä..

Ei myöskään ole mitään järkeä siinä, että kun alan toipumaan masennuksesta, alkaa minun paniikkihäiriö tulla piilostaan esiin. Hyvin useasti nykyään minua ottaa rinnasta, raajoja pistelee ja aivoissa menee sellaisia "sähkömaisia" aaltoja, pistelyä tai jotain.

Kun yhdestä sairauksesta pääsee eroon, toinen tulee tilalle. Oikeasti? Mitä v... Ei niinku järki enää riitä tähän touhuun.. Musiikin tekokaan ei ole napannu nyt muutaamaan viikkoon sitten yhtää. Pitäisi kai polttaa jotain ruohoa, että sais mielikuvituksen lentämään.

Monasti mietin, että olis paljon helpompaa olla niinku kaikki muut. Tehdä töitä 5pvä viikossa ja sitten nollata kaikki vetämällä perskännit joka viikonloppu. Tai vetää röökiä aina ku alkaa nakertaa.. Blaah.. Ei kyllä tasan mene nallekarkit tässä maailmassa.

Mitähän vielä? Nii...No nii.. Rakkautta ja onnea minulle kiitos! Jos vain suinkaan saa pyytää..

LISÄYS: Vaaka näytti niinki paljon kuin 102.4kg. Eli työsarkaa on ja paljon!

Meni viikko, meni toinen. Niin se aika kuluu. Ei sitä edes ymmärrä. Viime kerrasta ollaan menty ylä ja alamäkiä. Jännää kuinka yks päivä voi olla todella iloinen ja pirteä ja seuraavana maansa myynyt. Mitään saa tehtyä, kaikki on perseestä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että on aika vaihtaa lääkettä. On selvää, että tämä sertralin ei pysty tuomaan minulle sitä tasaisuutta. Olen toki kiitollinen lääkkeen vaikutuksesta, siitä kuinka enää ei ole ollut itsemurha ajatuksia. Myös sivuvaikutukset ovat kovin isoja. Minusta on tullut täysin "tunnevammainen". En kykene tuntemaan iloa, en surua, en rakkautta, en yhtään mitään. Nämäkin oireet ovat vain kasvaneet mitä isompiin annoksiin ollaan menty.

Kuten jo mainitsin, on hyviä ja huonoja päiviä. Viime aikoina niiden erot ovat vain kasvaneet. Yhtenä päivänä saatan olla maailman paras ja seuraavana maailman paskin ihminen. Kaikesta huolimatta olen yrittänyt olla positiivinen. Tietäen, että se huono olotila on ohimenevää, ja huomenna on taas parempi fiilis.

Kerranki olen päättänyt ajatella vain omaa itseäni ja omaa hyvinvointia. Yritän nyt saada itseni täysin kuntoon, enkä yritä palata töihin reilusti alle puolikuntoisena. Tässä mennään porras portaalta ja nyt ollaan otettu ensimmäinen iso askel. Se askel on pois sieltä syvältä, takaisin maan pinnalle. Vielä on matka pitkä ja kivinen, mutta tällä kertaa minulta löytyy niin uskoa kuin tahtoa sen saavuttamiseksi.

Kuitenkin usein kun menee huonosti, tulee yllättäen ruoka "pakokeinoksi". Aina kun on huono olla, masentaa ja vituttaa, löytyy ruoasta ratkaisu. Milloin tekee mieli pizzaa, milloin suklaata. Ja luonnollisesti tämä lihottaa ja sekös vähän masentaa. Mutta kuitenkin se on ollut ihan "hyvä" pakokeino. Päästä edes vähän karkuun karua arkea.

Yksi asia mistä en tykkää, on nämä laskujen stressaaminen. Ei ole rahaa, et maksa laskuja ja sekos stressaa entisestään. Asiaa ei helpota se, että joudut kelan sun muiden kanssa tappelemaan asioista, eikä se, että eräät eivät osaa ajatella kuin itseään. En ole paljoa pyytäny ja sitäkää vähää mitä pyydän, en voi saada.

Kun taas löytyy vastakohtia, ihmisiä jotka ovat luonteeltaan auttavaisia. Heiltä löytyy apua ja nopeasti, joten kiitos heille. Kun taas nämä ei niin mukavat ihmiset, muistan kyllä pitkään ketkä ovat minua auttaneet ja ketkä eivät. Osaan olla pitkään katkera ja takaisin antavainen. Se apu jota olen yhdeltä ihmiseltä saanut hipoo jo täydellisyyttä. Kiitos vielä sinulle, tunnistat kyllä itsesi mikäli luet tätä.

Aikaisemmin joku mainitsi, että minun pitäisi luopua lääkkeistä. No, olen yrittänyt ja en tullut toimeen ollenkaan. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, en edes tajua kuinka syvällä olen ollut. Lääkkeistä on ollut suuri apu, vaikka niitä en tahdokkaan ottaa tai "mainostaa". Fakta on vaa se, että en pärjää ilman niitä. Olen kokeillut ja en pärjännyt.

Jalkapallon uudelleen aloittaminen on käynyt mielessä useasti, hyvin useasti. Muutama viikko sitten se ajatus viehätti oikein todella paljon. Mutta sittemmin sekin ajatus on kadonnut. Se, että sen voisi aloittaa tarvisi minun laihduttaa miltein 20kg ja muutenki olla 100x paremmassa kunnossa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että sitten kuin paranen täysin tästä paskasta, aloitan kuntoilun ja laihdutan tulleet kilot pois ja sitten katson jalkapalloa uusin silmin. Ehkä aloitan, ehkä en. Tärkeintä on nyt saada itseni kuntoon ja lopettaa kaikkien turhien ajatusten stressaaminen.

Koiran tulon myötä olen päässyt jonkinlaiseen rytmiin, kuitenki nukun aivan liikaa. Usein pääsen joskus 00.00-02.00 nukkumaan ja herään sitten 11.00-13.00 välillä. Ainut iso huolen aihe viime aikoina onkin ollut mirtasapinen vaikutus. Viimeisen kuukauden sisällä on ollut aivan liian monta yötä jolloin unen saanti on kestänyt 2-3 tuntia, kun normaalisti se auttaa sinut nukahtamaan viimeistään 45min sisällä.

Tämä onkin kovin stressannu mieltä. Tulee mieleen ajat jolloin olin töissä ja nukahtaminen oli todella kovan työn takana. Vaikka olisit kuinka väsyny, et vain pysty rauhoittumaan. Ajatukset juoksevat, ja ainahan ne ovat negatiivisia. Laskuja, raha ongelmia, suhde ongelmia ym paskaa. Miksi meitä ihmisiä on niin moneen laitaan? Jotkut onnelliset nukahtavat hetkessä, jotkut eivät ollenkaan.

Vaikka minulla on asiat huonosti, on ne myös hyvin. Minulla on katto pään päällä, joka päivä saan leipää ja lämmintä ruokaa. Kun maailmalla on paljon ihmisiä joilla ei ole edes näitä asioita. Siinä on sitten hyvä miettiä mistä valittaa. Itsekkin tullut valitettua aivan turhista asioista. Sellaista se on kun on luonteeltaan ihminen joka inhoaa vääryyttä yli kaiken.

Muistakaa rakastaa lähimmäisiä ja auttakaa apua tarvitsevia.