Kiitos paljon kaikille kommentoijille!

Kiva huomata, että edes joku seuraa minun mystisiä ajatusmaailmoja :) Tänää heräsin jälleen viideltä. Unta sain joskus aamu 6 jälkeen. Tuntuu, että olisin koko aika vaan väsynyt enemmän ja enemmän. Johtunee tuosta lääkkeen annoksen nostosta, tai niin ainakin toivon. Kiva myös huomata jotain positiivista. Ensi kertaa pitkään aikaan tuntuu siltä kuin minusta olisi johonkin. Parhaitenhan se näkyy yllätys tuossa musiikissa. Tehnyt viime päivinä paljon eri melodioita, ja luonnollisesti onnistumisen ilot ovat niitä parhaita iloja.

Vielä kuitenki on pitkä matkaa siihen, että saisi kokonaisen biisin valmiiksi. Olen niin itsekriittinen, että mikään juuri ei miellytä minua. Ja sitten kun olen vielä "mulle kaikki heti nyt" luonteeltani, ni ei sekään kyllä yhtään auta. Kaikesta huolimatta olen saanut keskimäärin biisi per kuukausi, joka lienee aika normaali saldo ihan ammattilaisille? Pitää vaan jaksaa uskoa omaan tekemiseen ja sitä kautta ne onnistumiset tulee!! (huomaa positiivisia ajatuksia..)

Kaikista iloisin olen kuitenki oman korvan "kehittymisestä". On ilo huomata kun alat jotain tehdä, niin korva ikään kuin ohjaa sinua. Ei niin ole aikasemmin ollut, joten oletan, että kyseessä on korvan oma kehittyminen! Olen varmasti unohtanu mainita, että minkälaista musiikkia teen? No kovasti yritän tehdä trancea. Niin clubi puolelle happy hardcorea, kuin kauniita melodioita sisältävää melodista trancea. Monelle trance on kuin kirosana :) Ei minulle.

"Aloitin" musiikin kuuntelun kotimaisilla. Klamydiaa, apulantaa jne.. Klamydia menee vieläkin! Vesa on loistava. Sitten tuli metalli. Hyi.. Dimmu Borgir.. apua! Norjan ihme maailmalle.. No sitä kautta tutustuin Children Of bodomiin. Taidettii elää vuotta 1999? CoB menee vieläkin. Se on sopivaa musiikkia armottomaan vitutukseen. Siitä seuraava askel oli rap :D Dr. Dre, ice cube ja kumppanit.. oi niitä aikoja! Sitten tutustuin tähän konemusiikkiin. Se vei sydämeni mennessä ja tässä ollaan vielä tänä päivänäki.

Ei kuitenkaa unohdeta, että kauniit viulut, flutet ym klassiset soittimet ovat lähellä sydäntäni. Tälläinen genre kuin new age on loistavaa musiikkia kun haluaa fiilistellä. Josta tuleekin mieleen, että voisin vaihtaa trancen siihen. Tulee parempi olo! Klikkaa itsesi tästä kauniin musiikin maailmaan! Tarvitset winampin --> http://www.sky.fm/mp3/newage.pls

Juuri tällä hetkellä tulee todella kaunista musiikkia. John Adorney - The Dance. Hienosti flutet soi, kumpa itsekkin osaisin tehdä tälläistä *sniif*.. Kerrassaan mainio kanava! Tosin täytyy myöntää, että välillä tulee jotain ihan ihme pilpitystä. Jos kuuntelit, niin kerro minulle mitä tykkäsit!

Kohtalo on monille sama asia kuin joulupukki. Jotkut siihen uskoo ja jotkut pitävät täysin huuhaana. Itse kun tarkemmin mietin menneisyyttäni, en voi kuin todeta, että kohtalolla on ollut näppinsä pelissä. Olen saanut avopuolisoni, työpaikan, hyvän kaverin ja mahdollisuuden tehdä musiikkia tavalla joita en voi kuin kyseenalaistaa.

Aloitetaan vaikka avopuolisosta. Aikaisemmin jo mainitsin, että tutustuin musiikkiin ja tietokoneisiin ja niin jalkapallo jäi. No, äiti tapasi muunnoin Jussi nimisen miehen. Heidän suhde oli aika myrskyisää. Jussi joi aika paljon ja riehu aina humalassa. Jussi kerkesi olla vuoden pari äidin kanssa, en edes tarkkaa muista. Kuitenki, Jussilta sain aikoinaan ensimmäisen tietokoneen. Sitä kautta tutustuin netissä tulevaan rakkaseen. Kuten teksteistä on käynyt ilmi tykkään kirjoitella ja etsin tuolloin 2001 ihan mailiystävää. Löysin hänet silloisesta artic.net "mailiystävä" palvelusta. Kirjoittelimme lähemmäs kaksi vuotta, kunnes 10.01.03 päätimme tavata. Vain vklp ennenkuin lähdin armeijan harmaisiin. Loppu lieneeki historiaa.

Joten voin kai todeta, että Jussin ansiosta olen nyt kihloissa ja avoliitossa? Tuo työpaikka jutun olen jo selittänytkin. Jotkut uskovat jumalaan, jotkut eivät. Itse uskon, että se oli hänen tahtonsa. Hyvä kaveri, terveisiä Jarkolle.. Niin ikää tutustuin sattumalta netissä. Taisi olla kiss.fm chatti. Jossa etsin ihmisiä jotka yrittävät tehdä musiikkia. Jarkon kanssa sitten vaihdettiin mese osotteita ja loppukin lienee historiaa. Olemme yhdessä tehneet paljon musiikkia ja olen oppinut Jarkolta paljon. Jarkko ei välitä tekniikasta hevon paskaa, joten se jäi minun opetteluksi ja sen ansiosta pystyn nykyään toteuttamaan itseäni! Vähän vaikea selittää näin kirjoittamalla, mutta Jarkon osuus minun ja musiikin välilllä on kiistaton, joten kiitos sinulle Jarkko!

Vaikka tämä sairaus, tai multisairaus on ikävä asia, niin uskon, että tälläkin on tarkoituksensa. Olen ollut paljon sairaslomalla, ja niin minulla on ollut aikaa todella paljon. Sen olen lähes kokonaan käyttänyt musiikin opiskeluun ja tekoon. Hermoja ja aikaa se on vienyt, mutta pikku hiljaa on joitain tuloksia alkanut syntyä. Joten uskon, että tästä sairaudesta on ollut minulle myös "hyötyä".
Minulla on myös aina ollut se tunne, että minusta on "joksikin". Minulla on joku tehtävä täällä maan päällä. Sitä tässä yritän kovasti koko ajan selvittää. Ajatus itsessään on hyvin mystinen ja kiehtova. Monet varmasti pitävät minua hulluna kaikkineen enkeleineen, jumalineen ja kohtaloineen :) En minäkään niihin aluksi uskonut, mutta kun olen huomannut, että ne minua auttavat on mielipiteeni muuttunut. Sanonki vain, että jos vähäänkää tuntuu siltä, että apua tarvitset, niin elä pelkää sitä pyytää.

Nuo jonotukset psykiatrille on kyllä perseestä. Itse odotin yli 2kk sinne erikoislääkärille pääsyä. Se aika oli hyvin hyvin tuskaisaa, kuten olen jo aikasemmin maininnu. Kun et saa nukutuksi, olet valveilla melkein viikon, et tajua mistään mitää. Ahdistusten määrä vain kasvaa kasvamistaan. Silloin jos koskaan itsemurha on varteenotettava mahdollisuus. Itse en sitä onneksi tehnyt, vaikka ei se kaukana ollutkaan. Nyt kiitos mirtazapineille, olen saanut nukutuksi. Välillä ehkä liikaakin. Toisinaan ne auttavat, toisinaan eivät.

Itse pääsen 26 pvä seuraavan kerran psykologin luokse juttelemaan. Olen sitä tässä odottanut kuin kuuta nousevaa. Sen jälkeen on aina niin kevyt, raikas ja hyvä olo. Toivottavasti kaikki sinne haluavat myös pääsevät. Minulla on naispuolinen, vain pari vuotta minua vanhempi nuori nainen psykologina. Aluksi minua hieman "hävetti" keskustella hänelle asioistani. Jotenki koin hänen ikänsä "esteenä". Onneksi kuitenki luotin häneen ja nyt on kaikki lähtenyt rullaamaan hyvin. Taisin olla kovin ennakkoluuloinen