Meni viikko, meni toinen. Niin se aika kuluu. Ei sitä edes ymmärrä. Viime kerrasta ollaan menty ylä ja alamäkiä. Jännää kuinka yks päivä voi olla todella iloinen ja pirteä ja seuraavana maansa myynyt. Mitään saa tehtyä, kaikki on perseestä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että on aika vaihtaa lääkettä. On selvää, että tämä sertralin ei pysty tuomaan minulle sitä tasaisuutta. Olen toki kiitollinen lääkkeen vaikutuksesta, siitä kuinka enää ei ole ollut itsemurha ajatuksia. Myös sivuvaikutukset ovat kovin isoja. Minusta on tullut täysin "tunnevammainen". En kykene tuntemaan iloa, en surua, en rakkautta, en yhtään mitään. Nämäkin oireet ovat vain kasvaneet mitä isompiin annoksiin ollaan menty.

Kuten jo mainitsin, on hyviä ja huonoja päiviä. Viime aikoina niiden erot ovat vain kasvaneet. Yhtenä päivänä saatan olla maailman paras ja seuraavana maailman paskin ihminen. Kaikesta huolimatta olen yrittänyt olla positiivinen. Tietäen, että se huono olotila on ohimenevää, ja huomenna on taas parempi fiilis.

Kerranki olen päättänyt ajatella vain omaa itseäni ja omaa hyvinvointia. Yritän nyt saada itseni täysin kuntoon, enkä yritä palata töihin reilusti alle puolikuntoisena. Tässä mennään porras portaalta ja nyt ollaan otettu ensimmäinen iso askel. Se askel on pois sieltä syvältä, takaisin maan pinnalle. Vielä on matka pitkä ja kivinen, mutta tällä kertaa minulta löytyy niin uskoa kuin tahtoa sen saavuttamiseksi.

Kuitenkin usein kun menee huonosti, tulee yllättäen ruoka "pakokeinoksi". Aina kun on huono olla, masentaa ja vituttaa, löytyy ruoasta ratkaisu. Milloin tekee mieli pizzaa, milloin suklaata. Ja luonnollisesti tämä lihottaa ja sekös vähän masentaa. Mutta kuitenkin se on ollut ihan "hyvä" pakokeino. Päästä edes vähän karkuun karua arkea.

Yksi asia mistä en tykkää, on nämä laskujen stressaaminen. Ei ole rahaa, et maksa laskuja ja sekos stressaa entisestään. Asiaa ei helpota se, että joudut kelan sun muiden kanssa tappelemaan asioista, eikä se, että eräät eivät osaa ajatella kuin itseään. En ole paljoa pyytäny ja sitäkää vähää mitä pyydän, en voi saada.

Kun taas löytyy vastakohtia, ihmisiä jotka ovat luonteeltaan auttavaisia. Heiltä löytyy apua ja nopeasti, joten kiitos heille. Kun taas nämä ei niin mukavat ihmiset, muistan kyllä pitkään ketkä ovat minua auttaneet ja ketkä eivät. Osaan olla pitkään katkera ja takaisin antavainen. Se apu jota olen yhdeltä ihmiseltä saanut hipoo jo täydellisyyttä. Kiitos vielä sinulle, tunnistat kyllä itsesi mikäli luet tätä.

Aikaisemmin joku mainitsi, että minun pitäisi luopua lääkkeistä. No, olen yrittänyt ja en tullut toimeen ollenkaan. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, en edes tajua kuinka syvällä olen ollut. Lääkkeistä on ollut suuri apu, vaikka niitä en tahdokkaan ottaa tai "mainostaa". Fakta on vaa se, että en pärjää ilman niitä. Olen kokeillut ja en pärjännyt.

Jalkapallon uudelleen aloittaminen on käynyt mielessä useasti, hyvin useasti. Muutama viikko sitten se ajatus viehätti oikein todella paljon. Mutta sittemmin sekin ajatus on kadonnut. Se, että sen voisi aloittaa tarvisi minun laihduttaa miltein 20kg ja muutenki olla 100x paremmassa kunnossa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että sitten kuin paranen täysin tästä paskasta, aloitan kuntoilun ja laihdutan tulleet kilot pois ja sitten katson jalkapalloa uusin silmin. Ehkä aloitan, ehkä en. Tärkeintä on nyt saada itseni kuntoon ja lopettaa kaikkien turhien ajatusten stressaaminen.

Koiran tulon myötä olen päässyt jonkinlaiseen rytmiin, kuitenki nukun aivan liikaa. Usein pääsen joskus 00.00-02.00 nukkumaan ja herään sitten 11.00-13.00 välillä. Ainut iso huolen aihe viime aikoina onkin ollut mirtasapinen vaikutus. Viimeisen kuukauden sisällä on ollut aivan liian monta yötä jolloin unen saanti on kestänyt 2-3 tuntia, kun normaalisti se auttaa sinut nukahtamaan viimeistään 45min sisällä.

Tämä onkin kovin stressannu mieltä. Tulee mieleen ajat jolloin olin töissä ja nukahtaminen oli todella kovan työn takana. Vaikka olisit kuinka väsyny, et vain pysty rauhoittumaan. Ajatukset juoksevat, ja ainahan ne ovat negatiivisia. Laskuja, raha ongelmia, suhde ongelmia ym paskaa. Miksi meitä ihmisiä on niin moneen laitaan? Jotkut onnelliset nukahtavat hetkessä, jotkut eivät ollenkaan.

Vaikka minulla on asiat huonosti, on ne myös hyvin. Minulla on katto pään päällä, joka päivä saan leipää ja lämmintä ruokaa. Kun maailmalla on paljon ihmisiä joilla ei ole edes näitä asioita. Siinä on sitten hyvä miettiä mistä valittaa. Itsekkin tullut valitettua aivan turhista asioista. Sellaista se on kun on luonteeltaan ihminen joka inhoaa vääryyttä yli kaiken.

Muistakaa rakastaa lähimmäisiä ja auttakaa apua tarvitsevia.