Kovin alkaa illat jo olemaan pimeitä. Koiran kanssa käytiin tunti sitten ulkona. On meillä sitten ihana poika. Todella rohkea ja  itsepäinen kun mikä. Kaikki, siis ihan kaikki ovat kehuneet häntä kovin uteliaaksi ja rohkeaksi tapaukseksi. Eläinlääkärissäki ollaan käyty muutaman kerran, eikä pientäkää ininää. Täytyy siis olla sopivan tiukka, ettei poika ala luulemaan itseään talon herraksi.

Tänään se alkoi! Askel paljon parempaa elämää. Olen syönyt tänää kutakuinki 1500-1600 kaloria. Juonut litran mustikkakeittoa, sokeroimatonta tietenki ja noin kolme litraa vettä. Banaania ja ananasta. Varmaa jokusen 8 kertaa käyny tänää pissillä! Puhdistuupa kroppa kuona-aineista. Pyrin syömään kolmen tunnin välein. Se on aika optimaalinen aikaväli. Ei saa kroppa mennä säästöliekille.

Tänään on paniikkihäiriö oireet tullu aika voimakkaasti esiin. Jatkuvaa levottomuutta. Jalat vipattaa viimeistä päivää ja tuntuu ettei pysty yhtää rauhoittua. Hiukan kuin olisi hukassa. Tiedä miten olla tai mitä tehdä. Oon vaan katsonu leffan, parit jaksot x-filesiä ja siinä sivussa pelailla football manager peliä. On muuten hyvä peli! Odotan innolla 2010 versiota jonka pitäisi tulla parin kuukauden päästä.

Pojan kanssa olen kanssa leikkiny, mietin, että leikinkö liian rajusti kun poika tuntuu olevan aina kovin loppu leikkien päädyttyä. No, kai noi pennut vetää zetoria kalloon muutenki aika lahjakkaasti. Tuossa se nytkin näkee jotain unia kun jalat vipattaa ja pieniä inahduksia kuuluu aina välistä.

Ei varmasti ole jäänyt epäselväksi se, että en ole tällä hetkellä onnellinen, en sitten yhtään. Kun elän parisuhteessa, annan siihen kaikkeni. Otan hyvin toisen huomioon, annan rakkautta ja jaan huomiota. Mutta entä kun toinen osapuoli on kuin suomalainen mies? Kylmä tunteiltaan, ei osaa näyttää niitä, eikä puhua. Vaikka kuinka paljon rakastaisi toista, mut jos et saa rakkaudellesi vastakaikua, kuolee se pikku hiljaa pois..

Se mitä itse annan ja mitä toiselta odotan eivät vain täsmää. Kun toinen on täysin sulkeutunut, ei puhu eikä pussaa. Ei ole avoin uusille asioille. Ei osaa tehdä aloitetta missään asiassa, ei etenkää seksin suhteen. Miten tähän pitäisi suhtautua? Puhuminen ei ole tuottanut yhtään mitään tulosta näinä seitsemänä vuotena. Ainakin olen antanut aikaa ja tilaa.. Kasvaa henkisesti jne, mutta eipä se ole auttanut. Toinen vain sanoo takaisin "Tälläinen minä olen, ota tai jätä"

Nojoo.. Kai niitä ongelmia on kaikilla.. Itse vain haluaisin naisen joka osais tehdä aloitteen, eikä pelkää uusia asioita. Osaa näyttää tunteessa. Näyttää Minulle, että olen haluttu. Pyydän kai liikaa? Täytyy taas todeta kuinka sitä nuorena on tyhmä ja sokea. Kuvitellu kaikkea omaa. Ei se elämä niin mene, ei todellakaan. Vaikka en pettämistä hyväksy tippaakaan, alan pikku hiljaa ymmärtää miksi sitä tehdään. Tai mikä siihen ajaa. Vaikka itse olen ollut täysin uskollinen näinä seitsemänä vuotena ja minun mottoni on ollut, että koskaan en petä ketään.

Jos joku tulisi kysymään Minua ulos, niin en tiedä mitä vastaisin. Olenko muuttunut ihmisenä, vai olenko vain realisti? Tai jotain.. Tosiaan, ei kyllä kukaan minua ulos tule kysymään :D ei pelkoa ei.. No joo..

Huomenna pääsee taas Ellan luokse. Purkamaan tuntemuksiaan ja pahaa oloa. Sitä tässä ollaanki odotettu! Jees poks.. Kattellaan taas myöhemmin. En jaksa lukea läpi, jos kirjoitusvirheet häiritsevät niin oma on häpees.