Tässä nyt meni näköjään muutama päivä hukkaan. En tiedä miten se on mahdollista. Ilmeisesti tuon sertralinin nosto 100mg on tehnyt minulle jotain. Olen pystynyt enemmän keskittymään musiikin tekoon ja sitä myöten kello tuntuu lentävän. Mikä tietysti on hyvä juttu, mutta jotenki tuntuu kuin eläisi jossain toisessa maailmassa. Välillä huimaa, välillä ahdistaa todella paljon. Toisinaan tuntuu, että sydän pumppaisi itsensä rinnasta ulos. Nämä ovat olleet viime päivien tunnelmat.

Mitä voimakkaammin tuo sydän hakkaa, sitä epäluuloisemmaksi tulen koko ajan. Olen ihan varma, että kohta saan jonkun kohtauksen ja kuolen. Siitäkös se paniikki sitten iskee. Ja luonnollisesti mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän se minua vaivaa. Koko ajan minun pulssi on aika normaali, ei nouse eikä mitään. Tuntuu vaan kun se pumppaisin normaalia enemmän. Isompia pumppauksia. Voimakkaampia. Vaikea selittää.. No ehkä joku tajuaa mistä on kyse.

En muista olenko jo maininnu, mutta ne koiranpennut ovat syntyneet! Aivan ihania tapauksia. Todella pieniä. Jo pelkästään kuvia katselemalla tulee hyvä fiilis. Odotan innolla, että pääsen katsomaan niitä. Luonnollisesti myös se kuuluisa koirakuume kasvaa entisestään.

Tuossa kävin vaa'alla ja hiukan kauhistuin. 97.3 näytti. Kohta ollaan jo sadan paremmalla puolella. Toivottavasti on paljon nestettä, koska siltä minusta ainakin tuntuu. Muutenki turvottaa koko ajan niin vietävästi. Kyllä masennuksen myötä on tullut paljon lisäkiloja. En viime aikoina edes ole paljoa herkutellut. Vaikka tuon painon pystyy aina pudottaa, niin kyllä se silti mieltä rassaa jonkin verran.

Tuossa tein aika extempore teon vähä aikaa sitten. Katselin itseäni peilistä, mietin hetken ja otin partakoneen käsiini. Sillä trimmaus terällä ajoin kaikki hiukset pois. Meni taas tovi kunnes tajusin mitä tein.  Se on ku välillä tuntuu, että eläisi toisessa maailmassa. Näytän ihan kummelien volmari kuulapäältä. No mitäs pienistä. Itseäni asia ei haittaa. Tosin kun kaupassa käy ni tuntuu, että jokainen katselee minua, tai sitten se on taas vain minun omaa vainoharhaisuutta.

Olen viime aikoina saanut nukutuksi ihan ok. Usein rytmi on ollut 9-17 tai 6-17, mutta kuitenki ihan okei. Lääkkeen noston jälkeen olen ruvennu näkemään aika ihmeellisiä unia. Joku kuukausi sitten näin unta jossa seikkailin Roopen ja Akun kanssa jossain aarrejahdissa. Se oli niin hupaisaa, että! Niin, sen unen "jatko-osan" näin viime yönä. Oli taas niin hauskaa. Ei voi käsittää, ei sitten yhtään. Toissa yönä  taas olin st petersburgissa ja elettiin vuotta 2170. Olin joku paha robootti ja kaikki metsästi minua. Siis voi elämä näitä unia.

Unista puheen ollen, joskus kun oli nuori näin useasti yhden ja saman unen, tai unitapahtuman. Siinä olin intiaani, ja minua ammuttiin jousipyssyllä selkään. Mistä tämä kertoo? Olenko aikaisemmassa elämässä ollut intiaani? Uskotteko te aikaisempaa elämään, tai uudelleen syntymiseen? Minusta se kuulostaa ihan loogiselle vaihtoehdolle.

Äiti täyttää tänää 60 vuotta. Pitäisi kai onnittella? Osa minusta on hyvin hyvin katkera hänelle, eikä haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Katkeruuttako? Sitäpä sitä.. Enkä siitä luovu. En anna anteeksi. Olen ikuisesti katkera ja piste.

Flunssaki alkaa vasta nyt helpottaa. Tuntui kun se olisi menny ohi jo, mutta tulikin "takaisin". Olen koittanut juoda paljon vettä. Lähemmäs kolme litraa päivässä. Vessassa saa juosta aika tiuhaa, mutta kuitenki se on auttanut.

Jännää kyllä kun ei näin päiväsaikaan ajatus juokse yhtää. Aikasemmin olen kirjoittanut yöllä ja silloin tuntuu, että tarinaa riittää niin paljon kuin jaksaa vain kirjoitella. Nyt on ihan erilainen fiilis. Tuntuu jotenki pakonomaiselta tämä kirjoittaminen. Ei kai pitäisi kirjoitella silloin.. Yö aikaan taas kun on kovin hiljaista ja rauhallista, niin aika menee nopeasti. Et edes aina huomaa kun on jo aamu ja sitten huomaat "oho, taas jäi kirjoittamatta". Varsinki viime päivinä kun on olen sitä musiikkia tehnyt paljon, on aika tuntunut lentävän siivillä.

No, nyt pitää lähteä kauppaan emännän kanssa.. Näitä pakollisia reisuja, mitä ei aina tekisi mieli tehdä.. Katsellaan