Taas on tovi mennyt. Haettiin se pentu meille, niin aika on nyt lentänyt entisestään. Luin tuon minun viime kirjoituksen äsken uusiksi, ja onhan tuo aika karua. Valitettavasti se vaan on totta, tai oli juuri silloin kuin sitä kirjoitin. Monesti olen tässä miettinyt, että en edes tajua kuinka syvällä sitä on käyty. Olenkin itseäni tsempannu sillä, että olen vahva ihminen kun jaksan kaikesta huolimatta.

Tuossa meni muutama päivä oikein iloisin mielin. Nukuttuakin olen saanu. Kerkesin jo iloita siitä kuinka hyvin on mennyt, niin eiköstä se jokin taas iskeny vastaan entistä enemmän. En saanut nukutuksi hetkeäkään vaikka otin mirtazapinen. Ajatukset vain pyörivät ja pyörivät päässä. Millä maksan sen ja sen laskun. Mitä teen sen ja sen suhteen. Mitä minun tulevaisuus tulee olemaan jne jne jne... Voi hyvä luoja kun rupesi ahdistamaan. Meni taas monen monta tuntia kunnes olin jossain vaiheessa sammunu. Ei mitään muistikuvaa. Muutenki nyt koiran tulon jälkeen olen nukkunut sellaisia 00.00-13.00 unia, eli ihan kiitettävän paljon.

Nyt en halunnut mennä nukkumaan ihan vielä. Halusin valvoa ja olla rauhassa. Siltä tuntui. Ja toki mielessä oli kirjoittaa tännekkin. Kivasti tullut kommentteja ja "kiva" huomata etten ole yksin näiden asioiden kanssa. On kiva lukea kun joku on voittanut taistelun tätä pikku pirua vastaan, siitä saa aina lisää voimia.

Joku oli ihmetelly miksi en hae apua. No olenhan minä hakenut. Käyn erikoistuneen psykiatrin luonna parin kk välein ja psykologin juttusilla kerran viikossa. Tosin juuri torstaina oli viimeinen kerta vähään aikaan, kun kallonkutistaja lähtee ansaitulle kesälomalle. No kai sitä nyt kuukauden pärjää? Onhan minulla tuo eukko kesälomilla tässä. Pitää vähän kuria minulle Päättämätön

Kaiken kaikkiaan menee ihan OK. Paremminki voisi mennä. Alkuviikko oli hyvää ja lupaili paljon parempaa, kun taas loppuviikko meni huonosti. Eilen oli koko päivän pää kipeä, huono olo ja mikään ei sitten napannu. Olen huomannut taas, että alan mielummin erakoitua kuin touhuta jotain. Jotenkin vain tuntuu, että yksin on paljon mukavempaa olla. En tiedä mistä tämä kertoo?

Aikaisemmin kirjoitin kuinka masentunut olen kun en osaa mitään musiikkijuttuja jne, niin kun pentu saapui taloon, sain siitä päivän parin jonkin iloisuuspiikin ja musiikin teko maistui oikein oikein hyvälle! Sain tehtyä paljon kaikkea. Mikä parasta, onnistumisia tuli! Kauniita melodioita ja teknillisesti ammattimaisenkuuloista kamaa, kai Nauru 
Pitää panostaa kyseiseen biisiin paljon aikaa ja vaivaa. Olenkin nyt kolme päivää rakentanut vain biisin introa ja sen melodioita ja soundeja. Hienoja efektejä ja paljon automaatio juttuja. Lasku pädimelodioihin sujuu kauniisti ja vaatimattomasti! Melodiat pädeissä on kauniita ja sointuu hyvin. Mukaan tulee kaunis, hento ja ilmava leadi. So far so good! Biisi on noin 60% valmis. Lisää panosta vaan!

Onnistumisen ilo on se kaikkein parhain ilo. Tämän on niin totta! Onnistut tekemään jotain sinusta suurta ja mullistavaa, niin ei sitä fiilistä voita mikään. Parempaa kuin seksi! Kai, melkein, no emmä tiedä! hehe..

Kun aiheeseen päästiin, niin totean tähän paikkaan, että nämä helkutin pillerit vievät kyllä kaiken tunteen ja halut pois. Ei ole tehnyt mieli seksiä moneen kuukauteen, ja muutenkin tuntuu, että minusta on tullut jokin tunnevammainen. En osaa oikein tuntea mitään. Siis niinkuin rakkaus juttuja. Oma puoliso ei herätä mitään tunteita. Halit ja pusut tuntuvat "oudoilta". Vaikea selittää, ehkä joku toinen osaa kertoa?

Vähän huolestuttaa tuo painon nousu. Enää on muutama kilo 100kg rajaan. En koskaan ole ollut näin painava. Ärsyttää kanssa kun nyt on alkanu menee hyvin, niin tekee mieli syödä ihan koko ajan. Sillonkos se paino nousee. Tahtoisin alkaa laihduttaa, mutta vielä mieli ja halut heittelee aivan liikaa. Saisi siihen jonkin tasapainoin!

Mutta kokonaisuudessaan menee ihan hyvin, ainakin paljon paremmin sitten viime kirjoituksen. Pelottaa vaan koska se "jokin" iskee taas takaisin miljoona kertaa pahemmin. Vaikka matka on vielä pitkä, on suunta ylöspäin! Jos ei muuta, niin hitaasti ja varmasti.

Terkut työjohdolle ja palkanlaskentaa jos luette tätä. Tulen vielä takaisin ja olen taas paras työntekijä! Nauru (huomatkaa, itseluottamusta!!!)