Viime kirjoituksesta onkin kulunut melkein kuukausi. Niin se aika menee. Yksinkertaisesti en vain ole jaksanut kirjoittaa. Tuskinpa kukaan edes on "kaivannu".

Tässä ollut taas odottelua.. Nään oman lääkärin vasta 15.9 ja nyt alkavan tiistaina pääsen takaisin juttelemaan, kun psykologini palaa lomilta. Hyvin huomasi heti kuinka vointi lähti laskuun kun jäi nämä psykologi ja lääkäri käynnit välistä.

Jouduin välissä käymään työterveyshuollossa, sieltä sain lisää sairaslomaa ja b-lausonnon. Ei ole minun työkyvyttömyys hakemuksestakaan mitään kuulunut.. Saas nähdä saanko koskaan rahaa mistään. Hieman huolestuttaakin tämä tilanne. En saa unta mirtazapinesta huolimatta. Jännä lääke kyllä. Joskus vetää tajun kankaalle ihan 15min, joskus taas ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Tämäkös on persiistä.

Ei tässä mitään.. Paino senkun vain nousee. Varmaan yli 100kg olen jo. En tiedä miten olisi.. Äsken päätinki, että on pakko alkaa katsomaan mitä suuhunsa pistään. Olenkin innostunut juomaan mustikkakeittoa paljon viime aikoina. Koska omaan vahvan ja pitkän urheilutaustan, tiedän mitä laihduttamiseen ym vaaditaan. Vaikka itseluottamus on miinus sata tällä hetkellä, tiedän, että pystyn koska tahansa laihduttamaan jos vain niin OIKEASTI tahdon.

Tähän asti olenki ollut, että mitä väliä? Vaikka syön pizzan tai kebabin. Karkkia tai suklaata.. Tuossa Katjalle jo sanoin, että ei ole mitään "syytä" miksi laihduttaa, johon hän tokaisi, että entäs ihan itsesi vuoksi? Niinpä.. Aika yksinkertaista.

Huomenna alkaa taas uusi viikko, ja minulla alkaa uusi elämä. Näin olen päättänyt. Tavoittelen syyskuun aikana viiden kilon pudotusta, jonka jälkeen aloitan fyysisen harjoittelun. Tavoite on selvä, minus -20kg vuoden loppuun mennessä. Tavoite on myös olla Tammikuussa työkykyinen. Tällä hetkellä olen noin 20% kunnossa.

Jos kaksi kuukautta sitten olin -100% työkykyinen, niin jotain parannusta on sentään tapahtunut. Nykyään saan vietiä astiat koneeseen, roskat roskiin ja jopa imuroitua. Siitä huolimatta nämä asiat ovat taas viime päivinä alkanut tuntua aika ärsyttäviltä, muttei kuintenkaan ylitsepääsemättömiltä. Tästä olenkin huolissani. Ensiki lähti vointi hyvään nousuun ja nyt on taas ilmassa laskun merkkejä. Onneksi pääsen tiistaina Ellan luokse.

Yritinkin jo työterveyslääkärilleni ehdottaa, että vaihdettaisiin takaisin optipaarin koska lääkkeenä se toimi hyvin, mutta sen sivuvaikutukset olivat sitten pahemmat. Ja juurikin näistä sivuvaikutusten takia siitä lääkkeestä luovuttiin. Nyt uskoisin, että siitä voisi olla apua, ja sivuvaikutuksille haistatan vaan veet.

Tähän hän ei kuitenkaa suostunut, vaan ehdotti odottaa oman lääkirini vastaanottoaikaa. Muuten kiva, mutta kun siihen on taas paljon aikaa.. Lisää odotusta taas.

Olen saanut jotain tuntemuksia takaisin, mm seksin suhteen. On alkanut taas vähän kiinnostaa, mutta valitettavasti ei kyllä koske tuota omaa puolisoani. Viimeksi kun ellan kanssa nähtiin, niin hän jo silloin kyseli, että johtuukohan minun masennus ym tästä. Olenkin miettinyt sitä, ja nyt viime aikoina yhä enemmän ja enemmän tämä yhdessä elo on alkanut ahdistamaan. Tämä näkyy molemmin puolisena tiuskimisena, ja muutenkin on hermot paljon enemmän pinnassa.

Jännä paikka kyllä.. En oikein tiedä miten olisi tai mitä tehdä. Jos vain pärjäisin taloudellisesti, niin varmaan muuttaisin yksin asumaan. Tätä olenkin harmitellut nyt viime ajat aika paljon.. Asiat on huonosti, todella huonosti.. Kuka minut enää huolisi? Muutenkin ihmetyttää se, että koska tahdon kaikille vain pelkkää hyvää, niin itse joutuu kuitenki kokemaan paljon paskaa. Pitäisi kai itse olla se paska, jotta asiat menisivät hyvin, tai jotain.. plaplaa..

Jännää on myös huomata kuinka tää mun mieliala elää ihan omaa elämää. Jokin verran se on nyt parantunut, mutta arvaas kun tulee jokin este / huono uutinen / vääryys ni ne tuntuvat suunnilleen maailmanlopulta. Yksikin kerta Suvi ei tuonu mulle karkkia kaupasta ni tuntui kuin maailma loppuu siihen :D Ei niinku mitään järkeä..

Ei myöskään ole mitään järkeä siinä, että kun alan toipumaan masennuksesta, alkaa minun paniikkihäiriö tulla piilostaan esiin. Hyvin useasti nykyään minua ottaa rinnasta, raajoja pistelee ja aivoissa menee sellaisia "sähkömaisia" aaltoja, pistelyä tai jotain.

Kun yhdestä sairauksesta pääsee eroon, toinen tulee tilalle. Oikeasti? Mitä v... Ei niinku järki enää riitä tähän touhuun.. Musiikin tekokaan ei ole napannu nyt muutaamaan viikkoon sitten yhtää. Pitäisi kai polttaa jotain ruohoa, että sais mielikuvituksen lentämään.

Monasti mietin, että olis paljon helpompaa olla niinku kaikki muut. Tehdä töitä 5pvä viikossa ja sitten nollata kaikki vetämällä perskännit joka viikonloppu. Tai vetää röökiä aina ku alkaa nakertaa.. Blaah.. Ei kyllä tasan mene nallekarkit tässä maailmassa.

Mitähän vielä? Nii...No nii.. Rakkautta ja onnea minulle kiitos! Jos vain suinkaan saa pyytää..

LISÄYS: Vaaka näytti niinki paljon kuin 102.4kg. Eli työsarkaa on ja paljon!